torstai 3. marraskuuta 2016

Merinoa talven varalle

Varoitus! Lue koko juttu loppuun ennen kuin säntäät lankakauppaan ja aloitat saman proggiksen. Oli nimittäin harvinaisen syvältä tämä neuleohje.


Ostin jo kesällä Garnstudion baby merinoa vauvan villapukua varten, väreinä liilaa ja vaaleanpunaista. Pohdin pitkään millaisen oikein haluan ja päädyin lopulta tähän Dropsin ilmaisohjeeseen. Valitsin koon 6-9 kk kun ajattelin että se sopii parhaiten kylmimmille kuukausille heinäkuun vauvalle. Ihan hyvä niin, sillä jo kolmekuisena pötkö käyttää 6 kkn kokoa.

Ja ei kun neulomaan. Vauvanvaatteet valmistuu niin ihanaa tahtia, että niitä on superkivaa tehdä. Kunnes päästiin kirjoneulekohtaan. Fiksuhan tietysti lukisi koko ohjeen ja kommentit etukäteen, mulla on tapana sännätä suoraan tekemiseen. Kirjoneulehan olikin sitten jonkun totaalisen puusilmän kirjottama. 


Neulekuvio on suunniteltu niin, että kuviolanka pitäisi katkaista lähestulkoon joka toisen kerroksen jälkeen. Kun haalari tehdään tasona, jää tässä ohjeessa kuviolanka aina väärään reunaan. Mä vihaan langanpäiden päättelyä, joten ei kiitos.

Kiroilin ja pähkäilin tovin, kunnes päätin improta kuviot niin, että molemmat langat ovat aina oikeassa paikassa. En halunnut myöskään kuljettaa toista lankaa turhaan neuleen takana, jottei tule ylimääräisiä lankalenkkejä tai kiristystä. Muutin kuvioita aika paljonkin välttääkseni nämä kompastuskohdat.



Valmis haalari on upea ja ihana hankaluuksista huolimatta. Baby merino on myös superpehmeää vauvan iholle. Eilen se saatiin vihdoin käyttöönkin kun lumi saapui maisemaan. Mä olen täysillä talvi-ihmisiä, etenkin kun silloin saa neuloa villaa ja alpakkaa. Olettaen tietysti että olisi aikaa joskus...



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Voihan Niagara

Pötkön kanssa ilmeni uusi ongelma, joka ei ollut tuttu pimpulan vauva-ajalta. Nimittäin loputtomat kuolanorot. Se on kuin Niagaran putous, valuu valtoimenaan kastellen kaikki paidat silmänräpäyksessä. Näin viileillä säillä ei viitsi toista pitää märissä vaatteissa, joten asialle piti tehdä jotain.



Äkkiä siis tilkkulaatikko esiin ja kuolalappuja tehtailemaan. Näitähän ei ollut varastossa yhtään, kun ei koskaan aiemmin olla tarvittu. Kuolalapun kaavoja löytyy netistä pilvin pimein, minä muokkasin omani Ottobre 1/2016 huivista. Hieman kavensin reunoista ja suoristin päät, jotta kääntöaukko on helpompi tikata umpeen siististi.



Tein samantien kuusi, mutta viikon käytön jälkeen täytyy todeta ettei riitä mihinkään. Näitä menee pari kolme päivässä läpimäriksi, enkä jaksa ihan joka toinen päivä pyykätä. Lisää siis työlistalle! Onneksi on helppo ja nopea projekti.

Ninjaprinsessaan tein myös mätsäävät pökät
Tämä on myös loistava lahjaidea vauvaperheille, vink vink!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kurpitsapylly

Halloween, tuo amerikkalainen myöhäissyksyn naamiaishömpötysjuhla.Tai meksikolainen kuolleiden muistopäivä. Tai perisuomalainen kekrijuhla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta joka tapauksessa tämä juhla sopii syksyn pimeyteen kuin nenä päähän.

Meillä on Halloweenia vietetty ekaa kertaa viime vuonna, kun pimpula halusi järjestää naamiaisjuhlat. Kaiverrettiin kurpitsalyhty, tehtiin seittikakkua ja pukeuduttiin hurjiksi (prinsessoiksi). Tänä vuonna uhkasi jäädä väliin, kunnes saatiin kutsu muksuhalloweenjuhliin kaverin luo.


Ensin ajattelin, että pötkö pärjää ilman naamiaisasua. Sitten löysin palasen oranssia joustofroteeta, josta olin käyttänyt tilkkuja tiskirätteihin. Leikkelin siitä pyöreänmuhkeat shortsipöksyt, joihin aplikoin kurpistalyhdyn mustasta joustocollegesta. Vyötärölle ja lahkeisiin saumuroin mustaa resoria ja koko homma oli alle tunnissa valmis. Viimeistelin asun kuukausi sitten hääjuhliin tehdyllä rusettipannalla ja kuolalapulla.



Ja onhan nää nyt hiton söpöt pöksyt. Juhlat on vasta oikeena pyhäinpäivän aattona eli ensi viikolla, mutta tässä idea jakoon jo nyt. Saa kopioida!




perjantai 28. lokakuuta 2016

Tiimipöksyt

Aika moni on varmaan kuullut ilmiöstä nimeltä Vimman lettikangas. Siinä on kuosi, jota kaikki himoitsevat, mutta jota on aivan mahdotonta saada. FB-kirppareilla hinnat hipuvat pilvissä ja tuntuu että meininki meni överiksi jo ajat sitten. Päätin olla lähtemättä hypetykseen mukaan, kunnes satuin Vimman verkkokauppaan juuri kun erä trikoota tuli myyntiin.



Ostin metrin ja sain kankaani reilulla kädellä leikattuna. Pesun jälkeenkin kangasta oli enemmän kuin riittämiin. Päätin ommella itselleni legginsit Noshin luottokaavalla. Kaava on sivusaumaton, helppo ja ennen kaikkea ilmainen. Kantsii valita normaalia pienempi koko.


Neiti 4-v otti kuvan. Ai kauhee :)

Mun legginssien alle jäi juuri sopiva kolo, josta sai leikattua Neiti E:llekin pöksyt. Tein leggarit koon 110 pituuksilla ja 98 leveyksillä ja silti jäi kasvunvaraa rimpulalle. Kaavana Ottobre 1/2016 Slimleg (ei ihan hirveen slimmi mun mielestä).



Vielä jäi muutamia suikaleita kangasta kappaleiden väliin. Niistä sain kursittua kasaan pötkölle baggy-pöksyt. Laitoin normaalia pidemmät resorit, jotta housut mahtuvat vähän pidempään päälle.



Sitten oli jäljellä enää kapeeta soiroa ja pari tilkkua tilkkupeittoon. Tyttö mankui Elsa-nukelle pöksyjä samasta kankaasta, joten surautin vielä sellaiset suikaleista. Tuli aika koomiset!


Lopputilinpäätös 30 euron ja yhden metrin mittaisesta kankaasta: kolmet housut (koot M, 110 ja 68) ja yhdet huumoripökät Elsalle. Kaksi pientä tilkkua jäi tilkkupeittoa varten. Ihan hyvä diili minun mielestä! Ja täytyy vielä sanoa että tää trikoo on superjoustavaa ja pehmeää iholla, koko perhe tykkää. Kuvaussessio oli myös hauska, pimpula innostui tiimipöksyistä niin paljon.

Kyllä mustakin tuli nyt Vimma-fani ja aion kytätä jatkossakin jos tätä kangasta jostain saisi!


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kesän väreissä

Tämä proggis alkoi toukokuun Kreetanreissulla. Otin mukaan puuvillalankaa ja puikot, vaikkei mitään ohjetta ollut mielessä. Päätin improta väljän laatikkopaidan ilman suurempia kommervenkkejä.

pssst: taustalla näkyvä David Bowie täällä

Pintaan lisäsin näyttävyyttä erilaisilla neulekuvioilla. Lomalla ei mun mielestä ole kiva pingottaa kovin tarkkojen kaavioiden tai laskutoimitusten kanssa, joten pidin kuviot simppeleinä.


Eihän se paita yhdessä reissussa valmistunut, vaan muhi kaapissa jonkun tovin. Kun se vihdoin valmistui, olin jo valtamerilaivan kokoinen enkä voinut puseroa käyttää. Loppukesästä paita pääsi kuitenkin vihdoin käyttöön.


Ohut lanka ja ilmavat kuviot tekevät paidasta kevyen päällä. Se laskeutuu kivasti ja on sopivan rento arkikledjuksi. Tykkään nyt kovasti, vaikka värit onkin aika kesäiset tähän vuodenaikaan.


Paita on neulottu 3,5 puikoilla ja malli on laatikkomainen. Etukappale on vähän leveämpi kuin takakappale, mikä lisää ilmavuuutta. Hihasilmukat poimin suoraan etu- ja takakappaleelta ja neuloin pyöröpuikoilla alaspäin. Lankana ohut liukuvärjätty puuvilla Karnaluksista ja oranssi bambulanka Lankamaailmasta.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Pieniä vaatteita, pieniä tilkkuja

Elämäni ensimmäiset bodyt. Ennen pelkäsin liikaa neppareita, koska edesmennyt mutsinikin sanoi että ei kannata. Sitten kun en enää pelännyt neppareita, ei pimpula käyttänyt bodyjä.


Mutta nyt mulla on uus peitetikkikone ja saumuri, uusi vaippaikäinen sekä nepparipihdit, eli mikään ei voi mennä pieleen. Eikä muuten mennyt, vaan ihania tuli!



Kankaat jälleen kangashamstereista vaihtokaupattuja. Tällaiseen bodyyn menee ihanan vähän kangasta, ainakin tässä koossa 62. Seuraavista tulee jo isompia, mutta eiköhän niihinkin saa jämäpaloja uppoamaan.



Alla näkyvä matto on virkattu ontelokuteesta, tarkemmin juttua täällä


Tuota neulojakangasta käytin myös pötkön hääjuhlavaatteisiin, niistä ei valitettavasti tämän kummempaa kuvaa ole. Rusetin tein pienestä kangastilkusta ja pehmeästä kuminauhasta. Aika söpöstelyt nämäkin.


torstai 22. syyskuuta 2016

Kengät hääkuosiin

Tiiättehän sen fiiliksen, kun on menossa hääjuhliin eikä mistään löydy mitään päällepantavaa? Kun yhdetkään korkkarit ei mahdukaan jalkaan enää, eikä vetskari mene mistään mekosta kiinni? Eikä jaksaisi uusia koko garderobia, kun on olemassa historiallista näyttöä että niihin vanhoihin voi oikeasti joskus vielä mahtua.

Päätin olla järkevä ja ostaa mustat nahkaiset peruskorkkarit. Jotka menee häihin ja hautajaisiin ja kissanristiäisiin ja muualle. Mutta mustat järkevät peruskorkkarit ei kyllä sittenkään ole mun juttu. Siitä syntyi idis koristella kengät niin, että härpäkkeet saa irti tarvittaessa.



Vähän tilkkuja, koristenauhaa ja kuminauhaa siihen tarvittiin ja nyt on sata kertaa hienommat kengät! Plussaa myös siitä, että nyt kengät ei pääse lonksumaan edes pienissä häissä. Onhan ne aika söpöilyrusetit, vaaleenpunasta ja kaikkea. Mutta mätsää mun mekkoon hyvin.



Tosi nopea ja helppo juttu, taatustii sopii tumpelollekin. Laitan tähän alle vielä ohjeen, jos joku muukin innostuu kokeilemaan.

Tällaiset tylsimykset nämä on ilman rusetteja


Tarvikkeet:
Korkkarit (ei kiilakorkkarit, ellei pohjassa ole selkeää lovea)
Kuminauhaa
Kangasta
koristenauhaa (tai lisää kangasta)
Lankaa ja neula
ompelukone


-Leikkaa kankaasta kaksi suorakulmiota, ja ompele ne oikeat puolet vastakkain yhteen. Jätä pieni kääntöaukko.

-Käännä oikeinpäin ja ompele kääntöaukko kiinni käsin

-Leikkaa kuminauhasta n. 20 cm pätkä (saa olla liian pitkä) ja aseta kangas sen päälle

-Kiepauta koristenauhaa ympärille ja tikkaa ompelukoneella tai käsin nauha kiinni rusettiin ja kuminauhaan

-Mittaa kuminauhan oikea pituus, aseta päät päällekkäin rinkulaksi ja tikkaa kiinni kunnolla. Liitoskohta jää kengän alle piiloon.

-Sujauta koristeet paikalleen ja korkkarit jalkaan



tiistai 20. syyskuuta 2016

Tyttöjen juttuja

Lapset tuntuvat aina hujahtavan kesän aikana, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Isomman muksun nilkat ja ranteet vilkkuu kaikista viime talven vaatteista, eikä tyylikään ole isolla päiväkotilaisella sama kuin perhepäivähoidon nuorimmalla.

Pimpula on ollut parivuotiaasta saakka hyvin tyylitietoinen ja suoraan sanottuna kranttu vaatteiden suhteen. Henkkamaukan apinakireät glitterhömpötykset kelpais aina, kun taas mutsin ompelemat ei juuri millään. Päätin kuitenkin kokeilla vielä, sillä tiesin että tää kuosi osuu ja uppoaa.


Ostin Facebookin kangashamstereista pätkän tätä Maijat -joustocollegea. Kuosi on Leena Rengon suunnittelema ja sitä saa tälläkin hetkellä Verson puodista. Tarkoitus oli tehdä hupparimekko isommalle tytölle.


Hupparimekkohan siitä tuli ja hieno sellainen!



Tuli myös jämäpaloista pipo syksyn viileneviin päiviin. Pipossa on Paapiin puuvillatupsu koristeena.




Loppupaloista pötkö sai vielä pöksyt. Oli tosin sen verran lyhyt pala, että piti tehdä resoreista pidemmät.


Joo, meillä ihan oikeasti nukutaan näin ryppysillä lakanoilla :)

Vielä jäi muutama Maija jäljelle, mut niistä ei enää vaatetta saa. Yksi meni jo nukkekotiin peitoksi, loput päätyvät ehkä tilkkupeittoon myöhemmin.