sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Se tunne kun ikuisuusprojekti valmistuu


Nyt voi hyppiä tasajalkaa, taputtaa ja kiljua ilosta! Syksystä asti marinoitunut ikuisuusprojekti on vihdoin valmis.

Välillä se makasi korin pohjalla viikkoja koskemattomana. Välillä työvaiheet oli niin hitaita, ettei yhdessä illassa edennyt juuri lainkaan. Välillä vain paloi käpy ja tartti tehdä jotain ihan muuta.

Kaikki kiroilu, manailu ja työ kyllä kannatti, sillä lopputulos on huikea. Kun on ylittänyt itsensä, tehnyt vähän isompaa ja hienompaa kuin aiemmin. Tämä oli mun ensimmäinen kirjoneuletakki, ja ensimmäinen ylipäätään noin ohuesta langasta. Samaten ensimmäinen edestä aukileikattu itsetehty neule, kyllä siinäkin kohtaa jännitti.


Taatusi tämä pääsee lempivaatteeksi ja onneks talveakin on vielä jäljellä!



Puseron ohje on Ann Weaverin suunnittelema Oranje. Hihat neuloin pitkiksi toisin kun ohjeessa. Myös yläosan lettikuviot jätin suosiolla väliin ja korvasin ruutukuviolla, kun kaikissa laidoissa paloi jo hermot sen kanssa.

Lankana mulla oli Dropsin Alpaca, jota ostin viime toukokuun superalesta -35% tarjouksesta. Langanmenekki oli n. 1,2 kerää keltaista, vajaa 1 mustaa ja punaista ehkä 4-5 kerää. Meni vähän sekaisin laskut kun proggis kesti niin kauan. Joka tapauksessa alpakkalangat tähän ihanuuteen maksoi vajaat parikymppiä.

Mun lanka oli ohuempaa entä ohjeessa, joten tein normaalin s-koon sijasta m-koon ohjeella. En halunnut ihan niin makkarankuorta kuin alkuperäinen, joten vähän väljempi malli oli hakusessakin. Puikkoina 3 ja 3,5.


Muutama sana vielä ohjeesta, siinä on todella hienosti mietitty kaikkien reunojen viimeistelyt. Kaikkiin laitoihin neulottiin nurjalle puolelle taittuvat reunat. Vaikka tällä tyylillä joutuu hieman käsin reunoja ompelemaan, tulee myös nurjasta puolesta hienon näköinen. Usein auki pidettävässä neuletakissa se on myös olennaista. Itse kirjoneulekuvio oli paikoitellen vähän susi, liian pitkiä langanjuoksuja ja pystysuuntaisia kuvioita.




Paita näytti aika epätasaiselta ja rupuselta ennen kostuttamista, mikä vähän latisti fiilistä ryhtyä viimeistelyihin. Kostutuksen jäkeen tilanne oli kuitenkin korjaantunut ja pahimmat feelut kadonneet.




Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin! Voin suositella ohjetta lämpimästi kaiken muun paitsi lettikuvioden (braids) ja nuolikuvion kohdalta.


8 kommenttia:

  1. Suunnattoman kaunis ja ihana takki!

    VastaaPoista
  2. Kertakaikkisen upea! Ja kivat värit. :) Oma Oranjeni (josta tosin tulee harmaa-lila) on vasta alkumatkassa, mutta tämä valaa uskoa, että kannattaa tikutella se omakin loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kyllä se kannattaa, on tuo malli vaan aika hieno kuitenkin. Älä menetä hermojas ihan niin monta kertaa kun minä :)

      Poista
  3. Ihana ♥ ♥ ♥ Noi värit on ihan mielettömän hienot! Kyl kannatti tehdä loppuun asti =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) On se kyllä hyvä fiilis kun jotain tuskastuttavan työlästä saa valmiiksi

      Poista