torstai 20. marraskuuta 2014

Mummokuosi




Ihastuin Tallinnassa kangaskaupassa tähän viininpunaseen mummokankaaseen ihan täböllä. Kuosi on niin ihanan vanhanaikanen et pakko sitä oli saada, vaikkei ollut selvillä mitä siitä tekisin.

Harvoin teen itelleni kokonaisia vaatteita, kun aina jotenkin mokaan jotain, eikä lopputulos ole kovin siistiä. Lapsille on paljon helpompi surautella saumurilla jotain sinnepäin. Lähiaikoina oon kuitenkin ylittänyt itseni ja valmiiksi on tullut useampiakin vaatekappaleita. Vieläpä käyttökelposia ja kivoja.

Mummokuosista päätin tehdä rennon puseron todella yksinkertasella kaavotuksella. Kangas taitetaan keskeltä kahtia, ja taitos tulee olkasaumojen ja hihan ylälaidan kohdalle. Vartalo + hihat saksitaan molemmille puolille kutakuinkin näin:




Vartalon kohdalta kappaleen leveys oli noin rinnanympärys/2 + 6 cm. Hihat saksin summamutikassa vähän löysiksi ja kaula-aukon keskelle ovaalina.

Sitten vaan saumurilla hiha+sivusaumat yhteen. Kaikki puseron laidat huolittelin reunakuminauhalla ekaa kertaa tällä tekniikalla. Eli kuminauhan sileä reuna ja kankaan reuna laitetaan oikeat puolet vastakkain ja saumuroidaan yhteen. Samalla kuminauhaa pitää venyttää, itse halusin rypyttyvät reunat niin venytin aika paljon. Sitten käännetään reuna nurjalle puolelle ja tikataan päältä niin, että kuminauhan pitsipuoli jää taitoksen alta näkyviin.



Sähkönsininen reunapitsi skulaa kyllä tässä todella hyvin. Mummomeininki sai vähän särmää ja samalla paita rypyttyi haluttuun muotoon. Toki reunoihin voi tehdä ihan tavalliset kuminauhakujatkin, eli tikataan reuna nurjalle ja pujotetaan kuminauhaa taitteen väliin.

Paidasta tuli ehdottomasti lempparikamaa, pitää vaan toivoa et materiaali kestää hyvin pesua ja käyttöä.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Kukkaro jämäpätkistä

Tallinnanreissu kävi lompakolle niin rankaks, että mokoma päätti revetä liitoksistaan. Yritin pari viikkoa leikkiä aikuista ja käyttää nahkalompakkoa, mut eihän siitä tullut mitään. Ei mun käsilaukkuihin mahdu oikeat lompakot ja jotenkin kortitkin on aina hukassa jos ne ei ole yhdessä läjässä.

Viikonlopun aikana virkkasin jämälangoista uuden kukkaron Karnaluksista ostettuihin kehyksiin. Pussukka on virkattu yhtenä kappaleena kehyksiin saakka. Väriä vaihdoin joka rivillä muuten, paitsi mustia rivejä on aina kaks kerralla. Päättelin langanpäät virkkaamalla ne väliin työn edetessä. Helpotti kummasti kun viimeistelyduuniksi riitti kehyksen paikalleen ompelu.


Kukkarosta tuli valloittavan värinen ja juuri oikean kokoinen. Kuvissa kukkarossa on mun kaikki normaalit lompakkoasiat sisällä (paitsi lounarit, ne ehdin jo syödä).


Kirjastokortti mittatikkuna

Jännittävää muuten, et kaikista haasteellisinta tässä oli väriraitojen epäsymmetriassa pysyminen. Maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä entropiaan, mutta mulla ainakin värit pyrkii aina järjestäytymään loogisesti ja säännöllisesti.


Zero waste -mekkoviritys



Kesällä innostuin tuunaamaan harmaata pieruverkkaritrikoota roiskimalla. Nyt sain vihdoin tehtyä siitä jotain, nimittäin mekon itselleni.

Mekko valmistui zero waste - kaavaa mukaillen. Siihen löytyy hyvä ohje ainakin tyrnifarmarit-blogista. Kangas siis taitetaan olkapäiltä kahtia ja saksitaan malliin hihat ja kainaloupotukset. Mä leikkasin lisäksi vähän suoraa kainalon ja helmaliepeen väliin.

 
Sähläsin kauluksen kanssa, leikkasin alun alkujaankin liian suuren. Sitten vielä vähän ryssin sitä lisää saumurin kanssa. Piti äkkiä keksiä joku fiksaus, päädyin tekemään savupiippukauluksen ettei kaula-aukko olis ihan liian iso. Mutta tietenkin zero waste = ei yhtään ylimäärästä kangasta. Ratkaisin pulman Marimekon mustalla kuviotrikoolla, jota oli jäänyt mutsin ompeluvarastoihin.



Kauluksesta tuli hieno, mutta kokonaisuudesta irrallinen. Piti taas keksiä jotain, ja päätin tehdä taskut eteen. Ompelin sitten ekan taskun kiinni vähän turhan keskelle, niin et toinen vieressä olis näyttäny ihan pölöltä.

Ei kai siinä sitten mitään,yhdellä taskulla mennään. Helmaan käännös ja mekko oli valmis. Sähellyksen kautta voittoon!


Pidän mekosta, mut tästä tulee mieleen joku pensseli päässä kulkeva hörhö. Tai kukkahattutäti. Mut mä voisin ihan mielelläni olla kukkahattutäti.  Ainakin vaate on mukava ja rento päällä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Purrrr purrrr


Neiti E sai serkun ja serkku sai nimen. Sitähän pitää juhlistaa ja juhliin on tapana tuoda lahja.

Jämälootasta löytyi puolikas kerä liilaa Puro Batikia ja vaaleanpunasta ohutta puuvillaa. Niistä muotoutui improvirkkauksella kissa. Aika hempee väritys, mut hempee se on tyllerökin.

Mun mallikissat on siiamilaisia, siks kai tänkin naama on vähän hassu. Sellanen aerodynaaminen. Silminä on vanhat napit ja kuonohärpäkkeet on kirjottu mustalla puuvillalla päälle.






sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivälahjus

Annoin tavoistani poiketen miehelle isänpäivälahjan. Lastenhan niitä lahjuksia kuuluu vanhemmilleen antaa, ei puoliskojen.

Viime viikonloppuna Tallinnassa vastaan tuli kuitenkin edullista merinovillaa, ja vielä ihan herra T:n värimaailmassa. Eli melko värittömässä maailmassa.

Hirvee kiirehän siinä tuli, lahja on viimeistelty isänpäivän aamulla ja tietenkin kuvattu pilkkopimeässä. Mut tässä se nyt on, kuulemma kelpaa!





Lanka: joku ohuehko merinovilla
Koukku: 3,5
Ohje: Virkataan kaulahuivin pitunen ketjusilmukkapätkä. Sitten siihen virkataan pylväsrivejä sopiva määrä sopivilla väreillä.

Helppoa eikö?