torstai 27. helmikuuta 2014

Aika ennen blogia

Meillä sairastetaan taas vaihteeksi, flunssa nro x. Kaikki kolme peräkkäin kaaduttiin kumoon. En ole oikein saanut mitään käsitöitäkään aikaseks, motivaatio ja inspiraatio totaalisen hukassa.

Ehkä näistä vanhoista jutuista vois saada jotain uutta intoa? Tässä muutama vanha proggis ajalta ennen blogia.



Lapsen kirppisfarkut sai uutta ilmettä kissapainatuksilla

Vauvan mekko Katian bombaysta ja jostain oranssista puuvillalangasta

Mörkömekko taaperolle vanhasta t-paidasta.

Liian iso Maija Poppanen - t-paita muuttui tuunauksessa pitsireunaiseksi topiksi. Pitsit virkattu puuvillalangasta.

Novitan Miamista huppari Drops designin Sunbeam -ohjeella

Virkattu pitsimatto matonkuteista.

Vauvan peitto puuvillajämistä. Ja toi vauva on tossa aito vaikka nukelta näyttääkin

Lenkkivirkattu mekko omalla ohjeella, lankana Katian Bombay.

Omar Rodriguez-Lopez maalattuna vanhan kämpän seinään

Vauvan villamekko Novitan Kelosta viime vuoden talvipakkasille. Apinamörkö virkattu päälle, malli oma.
Ens viikolla jotain uutta toivottavasti.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kirjoneulekokeilu jämälangoista




No niin arvasin, että rannustimet eivät jää ainoaksi kirjoneulekokeiluksi tänä talvena. Kammo hävis niitä tehdessä, ei se ollutkaan niin vaikeeta kun muistin. Eikä langatkaan sotkeutuneet pahasti kun yhdellä rivillä oli vain kahta eri väriä.

Päätin nyt tehdä villalankajämistä kaulurin itelleni kirjoneuleena. Ei siis sellaista kaks kertaa jättihupun ympäri -kauluria, vaan vähän slimmimmän, joka tulee iholle. Lankoina mulla oli Vikingin Odin harmaana, Novitan Isoveli mustana, sinisenä ja vihreenä sekä Puroa oranssinkirjavana. Kaikki vähän eri paksuutta, mutta eipä sitä huomaa. Väriyhdistelmä liikkuu siinä supercoolin ja oksettavan välimaastossa, sopii mulle hyvin!

Kirjoneulemalli on kirjasta Fair islen neulemallit ja muutoin improvisoin toteutuksen. Laskuvirheen takia alareunan joustin on vähän tiukempi kun ylhäällä, olin laskenut kuvioon tarvittavat silmukat väärin. Mutta minähän en pura, en ikinä. Kiva siitä tuli, ja superlämmin. Ehkä vähän kutittavia lankoja kaulalla, mut tyylin takia saa vähän kärsiäkin

Tässä vielä lähikuva, josta voi kopsata mallin:


perjantai 7. helmikuuta 2014

Vihervaaravaroitus

Ihastuin Ravelryssä seikkaillessani Vihervaara-huppariin. Selailin ohjeella tehtyjä projekteja ja innostuin ostamaan itsekin langat sitä varten. Valitsin langaksi Viking of Norwayn Odinin, se kun on 40 asteessa pestävä 100% villalanka. Menekki M-kokoon vajaa kuutisen kerää, ehkä jopa 5 riittäis.

Kaikissa kommenteissa sanottiin että ohje on syvältä, jännin ohjeesta käytetty kuvailu oli "absolute rubbish". Ylpeä neulojaminä nakkeli niskojaan ja totesi että kyllä minä nyt yhden ohjeen selätän, ei voi olla niin vaikeeta.

Kyse ei ollutkaan siitä, että ohje olisi vaikea, vaan suorastaan puutteellinen. Siinä kyllä kerrotaan kuinka paljon kavennellaan ja suunnilleen missä, mutta kuvioiden jatkuminen on improvisoitava itse. Pähkäilin, tuumailin ja kiroilin aikani raglan-kavennuksia tehdessäni. Kävin kuitenkin uudelleen pläräämässä Ravelryssä muiden projekteja. Huomasin, että lähes jokainen on toteuttanut kavennukset omalla tyylillään, eikä yksikään puseroista näyttänyt hölmöltä. Eli siis tyyli vapaa, hieno siitä näköjään tulee joka tapauksessa.

Kavennuskammosta päästyäni huppari eteni jouhevasti, ja valmistui tuossa tuokiossa. Seuraava mutta oli hupun reuna, se kun hassusti vähän törröttää. Päätin et antaa törröttää, hitot siitä.

Tässä se nyt kuitenkin on, mun oma vihervaara. Lisään vielä jossain kohtaa soljet eteen kun saan käsiini harmaata lankaa.

Päällä, pimeässä ja pieruverkkareissa. Huomaa hieno bodariefekti olkapäissä jopa näillä ruippakäsillä!




Kaverin äidin varastosta löytyi täydelliset soljet

lauantai 1. helmikuuta 2014

Mekkojen tuunausta

Joskus vaatteisiin kyllästyy, ja niistä tulee tylsiä. Mikään ei ole muuttunut, mut ei silti enää miellytä. Mulla oli kaksi tylsää mekkoa, joista toinen oli jo kirppikseltä ostettaessa vähän mummo. Poistin hihat, lyhensin helmaa ja virkkasin reunaan yksinkertaista pitsiä. Pitsit on kiinnitetty ihan ompelukoneella. Heti tuli parempi!





Kapea pitsi on virkattu ketjusilmukkaketjuun 3 ks + nirkko (3kjs, ps ensimmäiseen kjs:n).
Leveämmässä helmapitsissä on kolme kerrosta pylväitä, sitten pitsikerros, joka menee näin: 1 ks, *hyppää 2-3 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan  pylvääseen (3 p, 1 nirkko, 3p). Hyppää 2-3 pylvään yli ja tee 1 ks*. Toista *-* koko kerros.

Toisen mekon olin neulonut joskus muutama vuosi sitten eikä enää ihan natsannut. Jostain syvältä kumpusi mielikuva joulukuusesta, eikä se ole mekossa hyvä juttu. Ompelin etukuvion reunaan puuvillapitsiä tuomaan vähän ryhtiä. On parempi, ei enää joulukuusi, mut ehkä pitäis silti vielä jotain keksiä?