tiistai 30. joulukuuta 2014

Mitä tuli tehtyä 2014

Vuosi on saapumassa päätökseen ja on aika kerrata mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Lapsi kasvoi epämääräisesti pulputtavasta taaperosta jatkuvasti pulputtavaksi pikkuihmiseksi. Duunia tuli paiskittua neljä päivää viikosta ja urheilukin sai polvileikkauksen jälkeen uuden kimmokkeen.

Mutta mitäpä tuosta normielämästä, blogin fokus on kuitenkin niissä käsitöissä. Tässä pikainen katsaus menneeseen vuoteen!

Ompeluinto löyty uudella tohinalla, kun pääsin epäonnistumisen pelosta. Uskalsin jopa tehdä itelleni kokonaisia vaatteita:


Snadikin sai ompeluksista oman osansa:


Neulontapuolella tuli kokeiltua uusia tekniikoita, kirjontaa ja palmikkoja ja ties mitä. Jokunen ohjekin tuli kirjotettua auki.





Jämälankojakin kului ihan kiitettävästi:


Lopuksi vielä sekalaisia p*skarteluja ja tuunauksia:



Nämä ja monta muuta juttua löytyivät blogistani vuonna 2014. Tässä olivat kuitenkin vain onnistumiset, toki taustalle mahtuu paljon hermostumisia ja mokailuja. Ehkä olis paikallaan pieni ei mennyt niin kuin strömsössä -postaus listan jatkeeksi... Palataan siihen kun on aikaa seuraavan kerran!

Jatkossa blogin päivitystahti varmaan hiipuu kun edessä on kokoaikainen duuni ja uudet arjen haasteet. Aika näyttää mitä vuosi 2015 tuo tullessaan, toivottavasti ainakin jotain onnistumisia.

Kiitos siitä, että jaksan blogia pitää kuuluu sinulle lukija. Kommentit, vinkit ja peukutukset saavat jatkamaan päivitysten kirjoittelua, vaikkei sille tunnu ikinä riittävän aikaa tarpeeksi. Nyt painelen kuitenkin ansaitulle viikon lomalle. Sen verran monta projektia on lomaviikolle suunniteltu että palaan asiaan taatusti tammikuun puolella :)

Hyvää uutta vuotta!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Robotti

Tässä yksi tämän joulun lahjuksista, paidan pikatuunaus miehelle. Ostin sopivan t-paidan, tuhertelin siihen tussilla kuvan ja silitin kiinni.



Kuva-aihe on kuulemma vihjaileva, ei kyllä ollut tarkoitus!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Laatikkopaita

Pihistin neidille ostamastani Metsolan tarjouskangasläjästä oranssinpunaista joustofroteeta palasen. Väri on ihan sama kun kettukorviksissa, eli superkirkas ja ihana. Ompelin siitä laatikkopaidan itelleni.



Laatikkopaidan kaavoitus on ehkä maailman helponta: Mitataan levein kohta eli yleensä rinnanympärys. Leikataan 2 suorakaiteen muotoista palasta, leveys tuo levein kohta/2 ja korkeus haluttu mitta olkapäältä helmaan. Muista lisätä saumanvarat.

Sitten saksitaan kaula-aukko, edestä isompi kuin takaa. Hiha-aukoista voi myös halutessaan leikata vähän pois sisennystä. Ommellaan olkasaumat yhteen, ja sivusaumat käsiaukkoon saakka. Lopuksi vielä huolitellaan reunat taittamalla ja tikkaamalla saumanvarat sisään.

Tässä versiossa huolittelin kaula-aukon samasta kankaasta leikatulla suikaleella. Ainakin Mutturalla -blogissa on tosi hyvä ohje pääntien huolitteluun

Sovituskuvassa oli niin yrmeä meininki että oli pakko editoida pää pois :)



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuviovirkkausta Molla Millsin inspiroimana

Lauantaiaamu valkeni itsestäni riippumattomista (joskin puoliksi omaa geenipohjaani omaavista) syistä jo kello kuusi. Ulkona vihmoi räntää ja kirjastokin aukesi vasta kympiltä. Sain siis ilmaista käsityöaikaa monta tuntia Pikku Kakkosen siivittämänä.

Kaivoin kirjastosta lainaamani Molla Millsin Virkkuri: muotoja ja pintoja -kirjan ideoiden toivossa. Kirjan kuviovirkkaukset on ihan huikeeta kateltavaa! Valkkasin sivlta 182 mustavalkoisen kuvion ja päätin soveltaa sitä kukkaroon.



Jämälangoista löytyi harmaata ja mustaa ohutta puuvillaa, jotka sopi tähän mainiosti. Langat ja kukkaronkehykset ovat peräisin Karnaluksista. Harmaata olen käyttänyt aiemmin mm. pitsikaulakoruun ja mustaa vähän kaikenlaiseen.

Kukkaro on virkattu kiinteillä silmukoilla ja numeron 2 koukulla. Alaosan tein yhtenäisenä ja ylälärpäkket erillään. Kehys oli ommeltavaa sorttia, niin kiinnityskään ei tuottanut pulmia. Aikaa meni muutama tunti.

Tästä tuli mun mielestä ihan joululahjamatskua!


perjantai 12. joulukuuta 2014

Perjantai-illan huopaskartelut

Edellisvuosien pölöheijastinpajoilta oli jäänyt muovipussillinen erivärisiä ja paksusia huopia varastoon. Kaivoin ne esiin kun heijastinpula iski päälle akuutisti. Ulkona on pimeää 24/7, joten heijastin on todellakin tarpeellinen kapistus. Mutta mihin ne penteleet aina katoaa? Joka takissa oli kun vein varastoon keväällä, yhdessä oli tallessa tänä syksynä.

Sain vihdoin tehtyä asialle jotain, neljän heijastimen verran. Ensin leikkelin jäniksiä simppelille pohjalätyskälle ja sitten viimeistelin parit kesken jääneet lakupekat. Ihan käyttistä tuli.




Tein samalla muutaman koristeen joulukuusta varten. Viime vuonna meillä oli eka kuusi ikinä, jota varten äkkiä virkkasin muutamia tähtiä aatonaattona. Kuusi tuntui olevan muksulle iso juttu, joten tänä vuonnakin sellanen hankitaan. Ehkä vähän kivemmin koristeltu kun edellisvuoden raato.

Leikkasin huovasta suorakaiteita, ja tein niistä dominopalikoita viivoilla ja pilkuilla. Ripustusnyöriin laitoin mutterin ja helmen. Vähän niin kuin blingblingiä ja joulua eli punaista.





Näyttää aika itsetehdyiltä, mut eikö kuusenkoristeiden pidäkin?


torstai 4. joulukuuta 2014

Bambitoppi

Normaalisti vedän aika tiukan rajan aikuisten ja lasten kankaiden väliin. Molemmille omansa, eikä rajan yli lipsuta. Toisin kävi: sekosin täysin Majapuun Kukkabambi -trikoosta ja sitä oli pakko saada itelle. Pinkkiä, kukkia, bambeja, mitä ihmettä?



Kelasin jo hetken seonneeni täysin, mut luotin kuitenkin visiooni. Joku toppi itelle käytettäväks yksivärisen hameen tai shortsien kanssa. Tarpeeks särmää eikä liikaa hörsyä.




Kaavan otin paitaan hemarin perushihattomasta topista. Hihoiksi laitoin neonkeltasta pitsikangasta, jota oli jäänyt yli paidan lyhennyksessä. Mustaa puuvillapitsiä mulla löytyi ompeluvarastoista, laitoin sitäkin väliin.

Olan kohdalta tuli aluks hieman liian leveä, panssarimainen. Lisäsin molemmille olkapäille vekit, jotka vetää kasaan olkapätkää ja hyvä tuli.




Eihän ole liian hempee?




torstai 20. marraskuuta 2014

Mummokuosi




Ihastuin Tallinnassa kangaskaupassa tähän viininpunaseen mummokankaaseen ihan täböllä. Kuosi on niin ihanan vanhanaikanen et pakko sitä oli saada, vaikkei ollut selvillä mitä siitä tekisin.

Harvoin teen itelleni kokonaisia vaatteita, kun aina jotenkin mokaan jotain, eikä lopputulos ole kovin siistiä. Lapsille on paljon helpompi surautella saumurilla jotain sinnepäin. Lähiaikoina oon kuitenkin ylittänyt itseni ja valmiiksi on tullut useampiakin vaatekappaleita. Vieläpä käyttökelposia ja kivoja.

Mummokuosista päätin tehdä rennon puseron todella yksinkertasella kaavotuksella. Kangas taitetaan keskeltä kahtia, ja taitos tulee olkasaumojen ja hihan ylälaidan kohdalle. Vartalo + hihat saksitaan molemmille puolille kutakuinkin näin:




Vartalon kohdalta kappaleen leveys oli noin rinnanympärys/2 + 6 cm. Hihat saksin summamutikassa vähän löysiksi ja kaula-aukon keskelle ovaalina.

Sitten vaan saumurilla hiha+sivusaumat yhteen. Kaikki puseron laidat huolittelin reunakuminauhalla ekaa kertaa tällä tekniikalla. Eli kuminauhan sileä reuna ja kankaan reuna laitetaan oikeat puolet vastakkain ja saumuroidaan yhteen. Samalla kuminauhaa pitää venyttää, itse halusin rypyttyvät reunat niin venytin aika paljon. Sitten käännetään reuna nurjalle puolelle ja tikataan päältä niin, että kuminauhan pitsipuoli jää taitoksen alta näkyviin.



Sähkönsininen reunapitsi skulaa kyllä tässä todella hyvin. Mummomeininki sai vähän särmää ja samalla paita rypyttyi haluttuun muotoon. Toki reunoihin voi tehdä ihan tavalliset kuminauhakujatkin, eli tikataan reuna nurjalle ja pujotetaan kuminauhaa taitteen väliin.

Paidasta tuli ehdottomasti lempparikamaa, pitää vaan toivoa et materiaali kestää hyvin pesua ja käyttöä.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Kukkaro jämäpätkistä

Tallinnanreissu kävi lompakolle niin rankaks, että mokoma päätti revetä liitoksistaan. Yritin pari viikkoa leikkiä aikuista ja käyttää nahkalompakkoa, mut eihän siitä tullut mitään. Ei mun käsilaukkuihin mahdu oikeat lompakot ja jotenkin kortitkin on aina hukassa jos ne ei ole yhdessä läjässä.

Viikonlopun aikana virkkasin jämälangoista uuden kukkaron Karnaluksista ostettuihin kehyksiin. Pussukka on virkattu yhtenä kappaleena kehyksiin saakka. Väriä vaihdoin joka rivillä muuten, paitsi mustia rivejä on aina kaks kerralla. Päättelin langanpäät virkkaamalla ne väliin työn edetessä. Helpotti kummasti kun viimeistelyduuniksi riitti kehyksen paikalleen ompelu.


Kukkarosta tuli valloittavan värinen ja juuri oikean kokoinen. Kuvissa kukkarossa on mun kaikki normaalit lompakkoasiat sisällä (paitsi lounarit, ne ehdin jo syödä).


Kirjastokortti mittatikkuna

Jännittävää muuten, et kaikista haasteellisinta tässä oli väriraitojen epäsymmetriassa pysyminen. Maailmankaikkeuden pitäisi pyrkiä entropiaan, mutta mulla ainakin värit pyrkii aina järjestäytymään loogisesti ja säännöllisesti.


Zero waste -mekkoviritys



Kesällä innostuin tuunaamaan harmaata pieruverkkaritrikoota roiskimalla. Nyt sain vihdoin tehtyä siitä jotain, nimittäin mekon itselleni.

Mekko valmistui zero waste - kaavaa mukaillen. Siihen löytyy hyvä ohje ainakin tyrnifarmarit-blogista. Kangas siis taitetaan olkapäiltä kahtia ja saksitaan malliin hihat ja kainaloupotukset. Mä leikkasin lisäksi vähän suoraa kainalon ja helmaliepeen väliin.

 
Sähläsin kauluksen kanssa, leikkasin alun alkujaankin liian suuren. Sitten vielä vähän ryssin sitä lisää saumurin kanssa. Piti äkkiä keksiä joku fiksaus, päädyin tekemään savupiippukauluksen ettei kaula-aukko olis ihan liian iso. Mutta tietenkin zero waste = ei yhtään ylimäärästä kangasta. Ratkaisin pulman Marimekon mustalla kuviotrikoolla, jota oli jäänyt mutsin ompeluvarastoihin.



Kauluksesta tuli hieno, mutta kokonaisuudesta irrallinen. Piti taas keksiä jotain, ja päätin tehdä taskut eteen. Ompelin sitten ekan taskun kiinni vähän turhan keskelle, niin et toinen vieressä olis näyttäny ihan pölöltä.

Ei kai siinä sitten mitään,yhdellä taskulla mennään. Helmaan käännös ja mekko oli valmis. Sähellyksen kautta voittoon!


Pidän mekosta, mut tästä tulee mieleen joku pensseli päässä kulkeva hörhö. Tai kukkahattutäti. Mut mä voisin ihan mielelläni olla kukkahattutäti.  Ainakin vaate on mukava ja rento päällä.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Purrrr purrrr


Neiti E sai serkun ja serkku sai nimen. Sitähän pitää juhlistaa ja juhliin on tapana tuoda lahja.

Jämälootasta löytyi puolikas kerä liilaa Puro Batikia ja vaaleanpunasta ohutta puuvillaa. Niistä muotoutui improvirkkauksella kissa. Aika hempee väritys, mut hempee se on tyllerökin.

Mun mallikissat on siiamilaisia, siks kai tänkin naama on vähän hassu. Sellanen aerodynaaminen. Silminä on vanhat napit ja kuonohärpäkkeet on kirjottu mustalla puuvillalla päälle.






sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivälahjus

Annoin tavoistani poiketen miehelle isänpäivälahjan. Lastenhan niitä lahjuksia kuuluu vanhemmilleen antaa, ei puoliskojen.

Viime viikonloppuna Tallinnassa vastaan tuli kuitenkin edullista merinovillaa, ja vielä ihan herra T:n värimaailmassa. Eli melko värittömässä maailmassa.

Hirvee kiirehän siinä tuli, lahja on viimeistelty isänpäivän aamulla ja tietenkin kuvattu pilkkopimeässä. Mut tässä se nyt on, kuulemma kelpaa!





Lanka: joku ohuehko merinovilla
Koukku: 3,5
Ohje: Virkataan kaulahuivin pitunen ketjusilmukkapätkä. Sitten siihen virkataan pylväsrivejä sopiva määrä sopivilla väreillä.

Helppoa eikö?

torstai 30. lokakuuta 2014

Kettutyttö




Päästin sisäisen kettutyttöni valloilleen ja piirtelin japsuristikkoon mallin. Otin jämälankalootan esiin, valkkasin värit ja ryhdyin hommaan.

Pipo oli valmis päivässä ja siitä tuli hieno. Vähän pomppaa esiin tuo ruskea lanka, se on selkeästi ohuempaa entä muut. Ei se varsinaisesti häiritse, käytössä tämä on ollut jo viikon. Kettu olisi vain muhkeampi paksummalla langalla.




Mallina käytin aiemmin kirjottamaani tupsupipo-ohjetta. Vähensin silmukoita reippaasti kun lanka oli paksumpaa.

Harmaa lanka on ylijäämäkerä vihervaara-hupparista, Viking of Norwayn Odin. Ruskeaa oli pieni suttura jäljellä tupsupipon ja rannustimien jäljiltä, se on Schoppel Wollen Reggaeta. Musta lanka on Novitan Isoveljeä, jota löytyi pieni tuhero.

Tässä vielä kaavio:


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Talvimekkoja skidille

Pimpulalla on krooninen vaatevaje monestakin syystä. Ensinnäkin meidän pyykkivastaava on laiskansorttinen. Sama henkilö toimii myös lastenvaatevastaavana ja alkaa aina vaatekaupoilla pihistelemään. Kun tietää että kaiken saa havemmalla ite tehden tai kirppikseltä, ei paljoa huvita monikansallisten ketjujen kassaan kiikuttaa rahojaan.

Mutta elämässä on aina rajotuksia, kuten aika. Viime viikolla sitä järjestyi reippaasti parin illan verran, kun urheilusta oli tingittävä kestoflunssan takia.

Ompelin snadille pari talvimekkoa, tai oikeastaan tunikaa. Mallina oli joku Ottobren peruspaita, johon lisäsin helmaan pituutta ja vähän yksityiskohtia. Ekana tein Metsolan alefroteesta punasen mekon. Hienosti koristelin kauluksen rusetilla, koska ei menny tikki niinkuin strömsössä.

Hihoisa aaltofroteeta, etuosa rakkauspuhelua ja resorit mutsin varastoista

Tää kangas on niin super

Toisen paidan väsäsin aikuisten mekosta, joka tuli lahjotuksena. Frendi sai sen äidiltään, joka sai sen serkulta, joka sai sen äidiltään eikä se sopinut oikein kenellekään. Ihanan pehmeetä velouria ja sairaan hieno kuosi. Helmaosasta ei saanut ihan mekkopituutta mut on tää pidempi paita eli tunika. Vielä on alkuperäsen mekon yläosa käyttämättä, siitä ehkä vielä jotain.

Palloja, check. Neiti E:n lempiväri pinkki, check.

Kuva ei oo huippu mut aika hauska sirkusmeininki kankaassa on

Tsirbula hyväksyi uudet vaatteet kertaraivareiden saattelemana, mikä on jo todella hyvin. Uudet vaatteet kun on lähtökohtaisesti huutoraivareiden aihe. Ilmoille on jopa heitetty toiveita uusista ihan samanlaisista mekoista, eli aika huikee menestys! On se rankkaa olla 2,5-vuotias tyylitietoinen ihminen, kun mutsi ei tajua.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Talvi tulee, olen valmis!



Kun viime kevään Novita-lehti kolahti postiluukusta, tiesin heti että huppuhuivi pitää toteuttaa. Ostin Dropsin kevätalesta langat jo vissiin toukokuussa, enää piti odotella syksyn tuloa. Langaksi valitsin Nepalin, joka on alpakka-villasekoite.

Nyt se on valmis, aikaa neulomiseen meni ehkä viikko. Oikasin ohjeessa hieman: keskiosassa neuvotaan käyttämään apupuikkoa yhden silmukan siirtoon mikä on vähän hassua. Helpommalla pääsee kun neuloo ne kaks vaan eri järjestyksessä.

Tämä oli kiva ohje, helppo ja mukava tehä. Pari virhettä tuli hoopoiltua lettikuvioissa, mut sehän on vaan persoonallista. kröhöm.