perjantai 3. toukokuuta 2013

Metsolaa




Tilattiin äiteen kanssa kevättalvella Metsolalta kankaita lastenvaatteita varten. Mutsin piti niistä tehä muksulle kaikenlaista, mutta heikontuneen olonsa vuoksi jäivät sitten tekemättä kuitenkin. Kankaat itsessään olivat upeita, joten tällainen formulakuskisurauttelija koki mielettömiä suorituspaineita homman onnistumisesta. Jemmasin kankaat kuukaudeksi sivuun, kun en niille uskaltanut mitään tehdä, ja samalla salaa toivoin että äitikin vielä paranisi ja kykenissi homman hoitamaan. Näin ei käynyt, ja pakko se oli itse ruveta hommiin. Söpöstä koirakankaasta tuli huppari Suuri Käsityö -lehden ohjeilla, taisi olla lehti 2/2012. Ohje ei ollut tällaiselle tumpelolle tarpeeksi selkeä, esimerkiksi kohta "viimeistele aukko siististi" aiheutti harmaita hiuksia. Liimaa? Konesauma? Käsitikkejä? Ruuvipenkki? Selvisin kuitenkin kaupunkilaisjärjellä ja äärettömällä toheloinnilla (sekä luonnollisesti reiluilla saumanvaroilla). Lopputulos oli mukiinmenevä, suloisesti kröhöm itsetehdyn näköinen. Tekijänsä näköinen. Note to self: ensi kerralla luen ja ymmärrän koko ohjeen ennen kun ompelen ensimmäistäkään tikkiä. Ja tarkastan onko kaikki tarpeet varmasti hommattuna.

Toisesta kankaasta olikin helpompi lähteä väkertämään, sillä löysin äitin taikakaavan kahden sauman housuihin. Kaavalla on tehty ipanan pöksyjä ties missä kuoseissa ja väreissä ja kokoskaalakin on melko laaja. Ihaninta kaavassa on, että kappaleet ja resorit surautellaan kasaan saumurilla, ja koko hommaan menee noin puoli tuntia kaikkinensa. Sarjatuotantona saisi varmaan nopeamminkin. Valokuvamallini on hiukan liikkuvaista sorttia, etenkin työhuoneelta löytyneet kaksi porrasta ja orastavat kiipeilytaidot tekivät onnistuneen kuvan saamisesta suorastaan haasteellista. Ja taas avautui uusi maailma pienelle mönkijälle.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti